Jo toinen yö ja monta vielä edessä..

Toinen yö vasta menny, ja mä jo niin haluaisin murun viekkuun.. On niin inhottava yksin käpertyy nukkumaan, eli toisinsanoen en ees haluais mennä nukkumaan ku tiijän et tulee vaan kovempi ikävä ku ajattelen toista ja sitä et miten kiva ois ku olis ottamas mua kainaloos :(

Ja viel enemmän täs on surullista se et muru on mettässä ja ei oo minkää näköst viestiä laittanu.. Joo toki ymmärrän et ei varmaan kerkee ja haluaa puhelimen akkuu säästää mut silti se tuntuu niin pahalta.. Haluais ees kuulla toisen äänen.. se helpottas ees hetkeks.. ainakin sen puhelun ajaks..
Päässä vaan pyörii et miten rakas mahtaa siellä mettässä pärjätä ja onko kaikki hyvin. No mä olen kyllä Sakun lähinomainen et jos jotain sattuis ni kaipa mulle ilmotettas sit ihan ekaks..

Ootan jo niin kovasti sitä valaviikonloppuu, saa 3 yötä nukkuu toisen kanssa, mulla vaan on se huono et kun rakas tulee ni alan jo laskee tuntei et kui kauan saan enää olla toisen kanssa :o Miksei vaan voi nauttii kunnol siit ajast ku toinen on kotona!?!? No ehkäpä mä opin siihen jossain vaiheessa.. Tai sit en..

Mun elämän kaks valopilkkuu <3 

Muru vielä <3

Jospa lähtis taas valmistautuu työvuoroon.. Saas kattoo onko ees töitä :)