keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Niimpä niin

Ja niimpä niin tässä se mun blogikirjottelu taas on. Pyh ei must oo tähänkää-.- Mutta niin kuitenkin pitkä aika ehtiny taas vierähtää ku en oo mitään kirjotellu. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua joten tästä postauksesta tulee ylipitkä.
Kaikkist ilosin uutinen taitaa olla se, että mun työsopimusta jatkettiin!:) On tullut paljon positiivista palautetta ja siitä onkin saanut olla hyvillä mielin. Alkaa pikkuhiljaa luonimaan uus konekkin kun sain siirron toiselle koneelle,jossa apuani tarvittiin.:)
Ah ja mun muumiharrastuskin on edennyt hyvin, ja paljon on postissakin tullut uusia juttuja :p Mut mun kamera ei suostu lataan koneelle kaikkia mut tää on se tärkein <3
Niin moni jäi ilman,mutta mä sain omani:) Neljä emalii mukii tullu ja kolme figuurii ja sain mä puuttuvan muumimamma mukinki  ostettuu. Täytyy kattoo jos toi kamera suostuis yhdistään koneeseen et sais kuvaa laitettuun jossain vaihees :)

Ah ihanaa mein irtiottoarjesta Viron reissu vaan lähestyy, ens viikolla kolme päivää töitä ja sit kohti Viroa. 
Jotenki kiva päästä johonkin kauemmas taas pitkäst aikaa, samalla tietty odottaen tulevaa jouluristeilyy <3

Mun oma rakas! <3
Pääsee murun kans yhes irrottelemaan :p Nii harvoin yhdessä mennään.
Ja murulle se tekeekin ihan hyvää kun tuli niin ikävii uutisii töistä ja vielä niin inhottavalla tavalla :( 
No me ollaan aina selvitty ja tullaan selviimään:)




Vähän tullu kuvailtuakin ja niin kauan niitä koneellekkin latasin ku sain niit ladattuu. Täytyy kai murult kysyy et kui ei saa ladattuu, jos osais auttaa tämmöstä uuvattia. Asiast miljoonaan alkaa jo aika pahasti tympimään tuo kokoaikainen vesisade, tänään aurinko yritti paistaa mutta se siitä. Kauheeta vauhtii sielt se talvi tulee ja samalla lähestyy inttileskeys:/ Ei hirveen kiva miettii et miten mä sit yksin täällä pärjään kun on omakotitalo huolehdittavana. Ja niinkin vainoharhanen ihminen ku minä olen niin siit ei seuraa mitään hyvää, sekoon varmaan tääl.

 Mein ihuna pikkumieskin on jo kasvanut niin paljon, just punnittiin ja paino yli kilon. ( Ihan hirveen painava mun mielest), mut kyl se syöki ku hevonen koko aja sais ol antamas ruokaa. No mein vavvahan on kasvavassa iässä niin ruokaa se tartteekin kasvaakseen.:) Pari kertaa ollaan varovasti käyty ulkonakin ja aika varovaisestihan se siellä kulkee, mikä on ihan hyvä kun ei kerran äipän valvovan silmän alt pääs pois.
Ja vanhempi kissu kantaa vaan päästäistä päästäisen perään näytille, mikä on ihan hyvä tietää et osaa 'saalistaa'. :)
Tosin pelkään, että itse jää saaliiksi kun täällä niitä saakelin susia liikkuu :/ Itekkin tekis niin mieli lähtee suppilomettälle, mut eihän tonne uskalla mennä kun niitä liikkuu täs ihan nurkissa!
Käykääpäs siitä allekirjottamassa jos joku tätä blogia lukee. En tiä auttaako,mutta aina on hyvä yrittää. Mutta sehän on tiedossa et mitään ei tapahdu ennen ku joku pieni lapsi joutuu suden suuhun. Alkaa mettästä loppuu eväs ni sit tullaan jo asuinalueille, ei tosiaankaan kiva. 

Loppuun vielä suruinen uutinen. Vanhempien luona asustanut 2v Pikku-Lyyli hauva jäi auton alle keskellä valaistua kylää ja jätettiin tylysti tielle makaamaan pari viikkoa sitten. Mutta silti aina meidän kaikkien ajatuksissa <3 (kuva kopioitu siskolta)



Mutta nyt murusen viereen sohvalle ja nauttimaan puolpekkasen viimesestä tunnista :p 
 Kirjottelemisiin:)
-Iina











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti